Onko mahdollista päästä irti huumeista Jeesuksen avulla tai parantua fyysisistä sairauksista rukouksella?

Lue seurakuntalaistemme todistuksia siitä, mitä he sanovat Jumalan tehneen heidän elämässään. Nimimerkki Leppis sanoo vapautuneensa hetkessä rukouksen avulla kymmenen vuotta kestäneestä huumeriippuvuudesta. Heidi puolestaan kertoo parantuneensa kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja nimimerkki Kukka iloitsee, että hän on saanut parantua yliluonnollisella tavalla fyysisesti ja henkisesti. Hän sanoo Jeesuksen antaneen hänelle ilon ja rauhan, jota hän ei edes osaa kuvailla.

Jos sinä kamppailet riippuvuuksien, masennuksen tai muiden ongelmien kanssa niin älä luovuta. Jumalalle kaikki on mahdollista ja Hän pystyy ja haluaa auttaa sinua. Sinun tulee vain kääntyä sydämestäsi Jumalan puoleen ja etsiä Häntä. Tie Isä Jumalan luokse on Hänen Poikansa Jeesus Kristus. :

Mä tulin uskoon kohta kaks vuotta sitten. Olin syvällä huumeissa käytin suonensisäsii huumeita, elin elämää joka oli täynnä pimeyttä. Kohtasin yllättäen uskovan tytön jonka yllä leijui sellanen jumalallinen voima mikä kosketti mua. Annoin elämäni Jumalalle ja vapauduin sitä seuranneen rukouksen voimasta hetkessä kymmenen vuotta kestäneestä riippuvuuksista ja pimeyden voimista. Kiitos Jeesukselle oon ollu vapaa siitä asti ja vaeltanut sen saman voiman alla joka mut vapautti, lisäksi Jumala johdatti mut tähän seurakuntaan missä oon saanu kasvaa uskossa, käydä säännöllisesti ja palvella elävää Jumalaa.

Minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta vuonna 2001, jonka jälkeen jouduin syömään lääkkeitä joka päivä. Vuodesta 2006 olen kipuillut parantumisen kanssa ja uskoin jo parantuneeni. Puhuin uskoa parantumisesta itselleni paljon. Kunnes 2008 kesällä taakka tuli liian suureksi. Syksyllä seurakunnassamme oli Wayne Anderson puhumassa. Viimeisenä iltana hän rukoili sairasten puolesta. Rukoilin Herraa, että jos seuraavana rukoillaan kilpirauhasen puolesta, menen eteen rukoiltavaksi. Niinpä seuraavana rukoiltiin juuri kilpirauhasen puolesta. Menin eteen ja siinä hetkessä Herra paransi minut täysin. Menin lääkäriin ja testeihin, jotta saisin asiasta täyden varmuuden. Lääkäri ihmetteli ja hämmästeli asiaa pitkään, koska kilpirauhasesta paraneminen on lähes mahdotonta lääketieteellisesti. Mutta siinä tilanteessa hän ei voinut muuta kuin uskoa ihmeen tapahtuneen. Herra on hyvä ja Hänen armonsa kestää iankaikkisesti.

Vetäisin etusormeni avonaisena olevaan niittiin töissä niin, että sormeeni tuli noin 1,5 cm pitkä avonainen haava. Haava oli sen verran syvä, että siinä oli ihan avonainen vako, ei pelkkä naarmu. Olin juuri viikonloppuna ollut konferenssissa, joka vahvisti uskoani ja jossa olin saanut nähdä paranemisia. Nappasin samantien toisen käteni sormeni ympärille ja julistin mielessäni, että Jeesuksen nimessä tää sormi paranee täydellisesti niinkuin ei mitään haavaa olisi koskaan ollutkaan. Otin käden sormen ympäriltä ja hämmästyksekseni haava oli jo umpeutunut, eli ei ollut enää avonainen, vaikka selkeästi näkyikin vielä. Mulla oli vaan siinä hetkessä vahva luottamus siihen, että tämä paranee täysin, ja otin siitä uudestaan kiinni kädelläni ja julistin mielessäni uudelleen, että Jeesuksen nimessä tää paranee niin täysin kuin ei mitään haavaa olisi koskaan ollutkaan. Kun nyt otin käteni pois sormen ympäriltä, ei sormessa ollut enää haavaa ollenkaan! Siinä kohtaa, missä se oli ollut, oli nähtävissä vain ohut puolen sentin pituinen viiva, joka oli merkkinä siitä, että siinä todella oli äsken ollut jotain. Vaikka uskoni Jumalan parantavaan voimaan oli ja onkin korkealla, niin silti oli hämmästyttävää nähdä, miten vain kymmenissä sekunneissa haava parani ja katosi täysin! Jumalan voima on niin todellista.

Kasvoin uskovassa perheessä, jossa sain oppia Jumalasta ja nähdä Hänen todellisuuttaan jo pienenä. Kuitenkin murrosikää lähestyessä aloin etääntyä. Näin uskon pelottavana, pakkona, sääntöinä ja luotaan pois työntävänä. Olin masentunut nuori ja etsin paikkaani, hyväksyntää ihmisiltä. Noihin aikoihin aloin käyttää päihteitä. Luulin löytäneeni pakotien, mutta vajosin hetkessä syvälle kovien aineiden käyttöön. Elämäni täyttyi sairaudesta, ahdistuksesta, huonoista ihmissuhteista, ihmisiä kuoli ympäriltä ja oli paha olla. Jouduin eri katkaisuhoitoihin ja psykiatrisille. Lopulta olin kuntoutushoidossa Oulussa, missä tiukan hoidon takia pääsin irti huumeista. Vaikka käyttö väheni, olin hyvin sairas mieleltäni. Lääkärin mukaan en koskaan voisi lopettaa lääkkeiden syöntiä. Silloin eräänä yönä pyysin apua Jumalalta.

Kahden kuukauden päästä tulin lomille pääkaupunkiseudulle. Ihme kyllä eksyin hengelliseen kokoukseen esyyn. Istuin täristen penkissä, meinaten rynnätä ulos jatkuvasti. Jokin sai minut kumminkin jäämään. Tilaisuuden lopussa puhuja profetoi ja sanoi, että paikalla on joku, joka on elämänsä risteyksessä. Koko seurakunta rukoili tuon henkilön puolesta, että hän tulisi Jeesuksen luo. Tunsin kovaa kamppailua sisimmässäni, mutta sitten viimein vastasin tuohon kutsuun. Se henkilö oli minä. Kun puolestani rukoiltiin jokin paha lähti minusta kirkuen ulos ja sen jälkeen koin aivan ihmeellisen rauhan. Tuosta päivästä lähtien olen seurannut Jeesusta koko sydämestäni. Olen saanut parantua yliluonnollisella tavalla fyysisesti ja henkisesti. Jeesus on antanut minulle ilon ja rauhan, jota en voi kuvailla. Hän on myös antanut todellisia ystäviä, työn, opiskelupaikan ja olen saanut kulkea ihmeiden täyttämää elämää. Parasta on kumminkin, että saan henkilökohtaisesti tuntea Hänet, pelastajani, täydellisen rakkauden.

Olin kesällä 2007 Faces-etnofestareilla kavereideni Intia-kojulla, kun kaksi nuorta poikaa kulki ohitseni sanoen ”Jeesus tarjoilee ruokaa tuolla teltalla”. Menin katsomaan ja heti kanssani tuli juttelemaan uskovainen poika, jolle aloin kertoa syvistä huolistani elämässä sillä hetkellä. Hän oli myös käyttänyt huumeita ennen uskoontuloansa. Itse olin ollut sairaslomalla koko kesän. Hän esitteli minulle myös vaimonsa ja ystävänsä. Nämä ihmiset todella poikkesivat muusta festivaaliväestä rauhallisuudellaan, aitoudellaan, iloisuudellaan ja jotenkin he jopa tuoksuivat hyvältä.

Koin Jeesus-teltassa ihmeellisen rakkaudellisen ilmapiirin, tai oikeastaan jonkinlaisen voiman, joka oli uskovaisten keskuudessa. Teltta veti minua puoleensa kuin magneetti. Jopa pienestä mankasta tullut uskovainen musiikki rauhoitti mieltäni villin rummutuksen, rituaalimenojen ja festivaalihumun keskellä. Ihmiset ottivat minut lämpimästi vastaan ja tytöt huolehtivat minusta kuin omasta sisaresta, vaikka emme olleet koskaan aikaisemmin edes tavanneet. Itkin melkein koko ajan ja puolestani rukoiltiin.

Viikon kuluttua minut oli kutsuttu ESY:n nuorteniltaan Helsingissä. Olin odottanut kokousta ja jälleentapaamista nuorten kanssa malttamattomana. Kun ihmiset alkoivat laulaa, koin valtavan näkymättömän voiman, joka painoi minua alas penkiltä. Lopulta itkin lattialla ja ilmeisesti aika pitkään, ajan taju siinä meni. Kotiin lähdin Jeesus mielessäni ja minulla oli jotenkin kevyt olo. En ollut ikinä kokenut vastaavaa ja tuntui kuin olisin löytämässä jotain, mitä olin kai aina etsinytkin: elämäntarkoitusta, vapautta, rakkautta ja rauhaa sydämessä, toisin sanoen Jumalaa.

Seuraavaksi osallistuin Urbaani Unelma –tapahtumaan Pihlajanmäki-tiimiläisenä, jossa siivosin vanhusten luona. Ensimmäisessä iltakokouksessa tehtiin saarnan jälkeen alttarikutsu ja niin rukoilin jäähallissa syntisen rukouksen silmät täynnä kyyneleitä. Samana yönä vapauduin ahdistuksesta ja pelosta ja pystyin olemaan ensimmäistä kertaa yksin kotona, vaikka en tietenkään ollut enää yksin kun Jeesus oli kanssani. Elämässäni tapahtui täyskäännös ja olin valmis luopumaan kaikesta vanhasta tunteakseni Jumalan.

ESY oli minulle heti alusta kuin koti. Aloin käydä aluksi kasvuryhmässä, solussa, nuorten illoissa ja myöhemmin myös sunnuntai-kokouksissa ja kaikissa seurakunnan jutuissa. Rakastan esyläisiä kuin omaa perhettä ja Jumalan rakkaus on konkreettisesti näyttäytynyt minulle niin useasti ESY:n keskellä. Tällä hetkellä käyn Word4you –Raamattukoulua ja olen mukana muun muassa Pihlajisto-työssä, jossa tavoitetaan ihmisiä kadulla ja kutsutaan mukaan kokoukseen. Olen onnellisempi kuin koskaan ennen ja tiedän, että Taivaan Isä rakastaa minua valtavasti. Hän tuntee minut parhaiten ja osasi johdattaa juuri oikeiden ihmisten luokse -minusta se on niin ihmeellistä!